Ja maailmamme syntyy samasta munasta.

…………………………………..

Tuuli kaataa suuren puun puroni poikki.

Ajattelen haaraisen juurakon tyvellä kaarnaisella sillalla haamua aavetta kuolleista hetkeksi herännyttä Viki Bogdanoff – nuorempaa, runonlaulajaa, maailman synnyn tulkkia Uhtualta.

Ilokseni hän alkaa minulle laulaa ja loitsia:

Itse en mene vielä Manalle.

Oijustan siltaa pitkin karsikkolehtooni suurten naava-kuusten alle jykevistä hirsistä salvettuun tsasounaani omaan iltavigiliaani. Painaudun polvilleni pyhien eteen. Kuuntelen avoimesta ovesta takaani lintuja. Hämärä metsä pitää minulle syvähenkistä puhetta.

Näkymättömät enkelit liihottavat pääni päällä.

Jokailtainen kamppailu Jumalani kanssa alkaa. Kysymykseni tulvivat, odottavat vastausta: Miksi elän? Mitä olen?

Onko elämälläni jokin tarkoitus? Pääsenkö minäkin kerran joen poikki?

Lönnrot ja Vaassila

Lönnrot kertoo:

“Syyskuun 19. päivänä vuonna 1833 Vuonnisen kylässä Vienan Karjalassa Vaassila Kieleväinen, vanha kalaukko kapean salmen rannalla, kertoi minulle kaikki Väinämöisen urosteot yhdessä jaksossa. Sen mukaan olen järjestänyt Väinämöisestä runot, jotka tunnetaan”.

2

Tuore muikinmäti loimusi tuohisissa.

Vasta paistettu kalakukko tuoksui pöydässä.

Punakka pyöreä emäntä odotteli suurta vierastaan kakkarat ja sultsinat sylissään tsaisju ja uunissa vasta haudottu maito kainalossaan.

Partasuu-uroot siirtyvät juhlapöytään.

Vaassila siinä mutusteli suurte laulua järjesti jonoon Väinämöisen kuuluja urotöitä.

Kun hänen mistinsa petti, Kajaanista juuri saapastellut lääkärinplanttu veresti niitä, veti muistinvirkistykseksi vihkoistaan keräämiään laulunpätkiä palautti Vaassila päähän jälleen vanhat tietohuiset. Verkot keinahteli seinävierillä ka-lantuoksu täytti huoneen elävä tuli roihusi avoimessa liedessä mystinen valonhohde sädehti hengenmiesten kasvoilla kun he haasteli ja haltioitui.

3

Siinä pienessä pirtissä kalaukon harmaassa, lahoavassa mökissä Vuonnisen lahden pitkässä perässä kuulun Kuitin kalaisella rannalla syntyi Paikkarin köyhän poikalapsen päässä huikaiseva ajatus jumalaisen runon alkuidea, ganto generalia, Pohjolan oma Ilias ja Odysseia. Moni suuri ajatus on niin vähästä kiinni.

4

Tarvitaan hakkaamattomat karhusalot luoksepääsemät-tömät erämaat muikunmätiä lautasella sultsinat kakkarat kalakukot harmaa mökki, Kuitin kuulut myrskyt halki soutanut, monesta kuoleman syöveristä nipin napin pelastunt kalamies laulaja runoilija, köyhästä torpasta kulttuuritietoisuuteen kohonnut peräänantamaton, asiaansa uskovat matkamies, joka kesti kärsi kulki etsi, teki viimein löydön. Kaikki suuri syntyy jos on syntyäkseen, kehittyy kasvaa korkenee, versoo lopulta isoksi ideaksi, suureksi iki-iloksi.

Tämä runo on julkaistu kirjassani ”Vienankarjalainen rapsodia”.

Verso – kustantamo. Petroskoi v. 2002

………………..

Kuittijärvellä