Kiivaan hengenmiehen parannussaarnaa ei voi ohittaa olankohautuksella, vaikka sen kuulemista häiritsee hänen vimmansa halveksia kaikkea arjesta irrottautuvaa uskonnollisuutta. Sadinmaa ei näytä uskovan, että kultti voi vahvistaa ihmistä kantamaan moraalisen vastuunsa muistuttamalla häntä toisesta todellisuudesta, pyhyydestä, iäisyydestä. Ihminen ei ole vain järkiolento eikä elä pelkästään leivästä.

“Jos haluat löytää totuuden, älä missään nimessä mene kirkkoon”, julistaa Sadinmaan teoksen takakansi. Jyrkkä väite herättää kysymyksen: "Minne sitten, jos ei kirkkoon?”

Kirkolle on kunniaksi, jos se ottaa vakavasti Kai Sadinmaan haasteen. Olen monesta asiasta eri mieltä kuin hän mutta pidän terveellisenä kuulla miestä, joka sanoo sanottavansa ketään pokkuroimatta.

Kalevalan jumala

Kalevalan jumalakuvassa näkyy vahva Raamatun vaikutus. Jumala järjestää kaaoksen kosmokseksi samalla tavalla kuin Genesiksessä, 1. Mooseksen kirjassa:

Kuten Raamatussa myös Kalevalassa Jumala parantaa sairaudet, mutta ne voivat olla myös lähtöisin Jumalasta.

Myös laulun lahjan antaa Jumala, ja ihminen kykenee sitä vain vajavaisesti käyttämään. Väinämöinen laulaa Pohjolan pidoissa:

Sekä Raamatussa että Kalevalassa luodaan sanan voimalla. Väinämöinen luo laulullaan:

Kristillisessä teologiassa toistuu oppi jatkuvasta luomisesta. Maailmaa ei luotu kerralla valmiiksi, vaan luominen jatkuu yhä. Ihminen on Jumalan puutarhuri ja tilanhoitaja. Koska ihminen on Jumalan kuva, myös hän luo. Hän osallistuu luomistyöhön Jumalan rinnalla. Saksalainen feministiteologi Dorot-heeSölle (1929–2003), vapautuksen teologian intohimoinen puolestapuhuja, ylentää ihmisen Jumalan korvaamattomaksi työtoveriksi”.Ei Jumalalla ole muita silmiä kuin meidän silmämme, ei muita käsiä kuin meidän kätemme”.

Kalevalassa Väinämöinen tekee oman osansa luomistyöstä. Hän ryhtyy toimeen kuin Saarijärven Paavo, joka kyntää ja kylvää, mutta Jumalalta sadon toivoo.

Lieto Lemminkäinen

Veikko Huotarinen