Читаем Мир Калевалы полностью

Мир Калевалы

Евгений Валентинович Лукин , Коллектив авторов , сборник

Tarina siitä, kuinka kerranSuomalainen vaeltaja Elias LönnrotLähti venäläiselle Valamon saarelleJa kävi siellä munkkien hautausmaalla.Ja mitä sitten tapahtui.Lähdin kerran laivateitseLaatokan meren ylitseLuostariin pyhän Valamon.Munkeille minä kumarsinAlla kirkon ristiholvin.Sitten hiljaa mä kävelinhoidetulle kirkkomaalle.Valkoisena seisoi aitaKirkkomaan tuon ympärillä.Enkelit pylväiden päässäPasuunoita puhaltavat.Pauhaavat Laatokan aallot,Kuiskivat lehdet vaahteran.Mutta päällä hautakumpuinKimaltavat pikkukivet.Alla pienten lohkareidenPyhien on miesten hauta.Igumeni tuossa kuulu,Munkkikokelas ja munkki.Tiheässä kuusikossasinertävän paaden allaMagnuksen on siinä paasiRuotsin uljaan hallitsijan.Kiven aallot huuhtelivatLaatokan meri sen peitti.Oli paasi kuin lumottu.Venäjäksi kirjoitettu:“Sijaan tsaarin diadeeminValitsin mä munkin kaavun.kolme päivää luostarissaantoi ikuisen rauhan”.Kyselin mä vanhukselta,Suomea joka osasi.“Selitä minulle tekstikiven outo kirjoitus!”Vastasi erakko vanha:“Kaikki munkit tietää täällätarinan tuon muinaisen,ikivanhan kertomuksen”.Oli kerran urho Magnus —Ruotsinmaan uljas soturiJoka päivä taisteluissa,Joka päivä miekka säihkyi.Venäjälle kerran lähtilaivastonsa suuren kanssa.Vakuutteli Magnus ennenEttei koskaan tänne lähde.Muttei Magnus uljas tiennytvoimasta pyhän Valamon.Etukäteen Herran kellotvaroittivat uhasta.Väsymättä siunaustaAnoivat Kaikkivaltiaalta.Pelostansa huolimattaLuojaa kutsuivat avuksiestämään nyt vainolaistaValamoa tuhoamasta.Munkkein hartaat rukouksetItkut heidän sielujensaHeidän kuumat kyyneleensäKuuli Herra armollinen.Ruotsin toimiin suuttui Herra,Kämmentänsä heilautti.Niinpä Ruotsin purjelaivatmyrskyn kouriin joutuivat.Salama taivaalla välähti,Kauhea ukkonen jyrisi.Vedet Laatokan nosti tuuliTuuli vahva, voimallinen!Heitti tuuli aallot suuretPurjelaivojen tuhoksi.Lastuiksi leikiten rikkoiPurren kuningas Magnuksen.Yksi ainoa jäi lautaHaaksirikossa veneestä.Laivan kyljen rautarengasTässä laudassa on kiinniKulkutapaa muuttaa täytyi,Apuun laudan turvautua.Tarttui lautaan Magnuksemme.Pelasti nyt rautarengaspelästyneen Ruotsin urhon.Meren sylis yön ja päivänVaahtopäisissä aalloissaMeren sylis yön ja päivänTyyntynyt ei tuulen voima.Kaikkivaltias armahti:Lauta rantaan rikkoutui.Pelastui kuningas MagnusSaarelle pyhän Valamon.Munkit hyväsydämisetVeivät pyhiinvaeltajan,Luostariin hänet kannettiin.Munkiksi vihittiin Magnus,Ja hallitsijan diadeeminMunkin vaatteisiin hän vaihtoi.Pani päälle mustan viitan,Munkin kaavun hartioille.Pyhin menoin kastettunaRukouksin ohjattunaSyntejään katui soturiTuo Ruotsin uljas kuningas:“Miksihän Venäjän maalleHurjasti sotimaan lähdin?Minä miksi miekkaan tartuinTappamaan veljiä Venäjän?”Siitä lähtien hän käskiPyysi Ruotsin ritareita:“Tehkää aina rauhan töitä,Lopettakaa sotiminen”.Jäähyväiset sitten jätti,testamentin kuollessansa.Skeemamunkki Magnus uljasLuojalle sielunsa antoi.Vanhus kertoi kertomuksen,Tarinan lopetti vanhan.Sumuun hän Valamon saarenkatosi nyt silmistäni.Tiheässä kuusikossapäällä tumman hautapaadenseisoin aivan yksikseniaikaa mennyttä muistellen.Olen kauan mietiskellytkuninkaan testamenttia.Päätin, että täytyy tehdäniin kuin määräsi kuningas.Siksi lähdin hoitamahanAsioita rauhan, sovun,Runoja keräilemähänLähdin mä Kalevalahan.

Перейти на страницу:

Похожие книги

Читаем Мир Калевалы полностью

Мир Калевалы

Похожие книги

Все жанры